Vähän viiniä lisää. Sä naurat sanot juuri niin.

Tänään taas vähän hankalampaa, olla tässä ja nähdä sut. Se tyttö sun tukkaa kampaa, se on nätti ja meikannut. Kun sä katsahdat minuun, mä lasken silmät kämmeniin. Ei mä en anele en kinuu, sä lähdit pois siis olkoon niin. Hän koskee sun niskaa ja hymyilee, mä en kestäisi olla, mitä mä teen. Sulla oli metalliketjussa heijastin ja mul oli sotkuinen tukka, ja maailma kuin siinä ei muita ois. Nyt mä oon väsynyt turta ja sekaisin, mä oon säälittävä rukka. Joka murheeseen uppoo eikä pääse pois. Mitä musta jää, kasa ikävää. Samantekevää.