Ihmissuhteet.
Ehkä elämän ihanin, ja samalla vituttavin ja raastavin asia.
On tuttuja, kavereita, ystäviä ja ehkä muutama paras ystävä.
Mulla
on tällä hetkellä, ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni sellasia ihmisiä,
jotka on nähnyt musta todellakin kaikki puolet. Ensimmäisenä haluun
mainita Cian.
Cia on ollut mun huonekaveri, ja asunut saman katon alla vuoden.
Se on nähnyt mun itkupotkuraivarit, ahdistukset ja aamu kiukut kun paiskon ovia.
Mutta
hänen kanssa oon myös ollut niin onnellinen kun voin olla, oon nauranut
mahani kipeäksi ja nauranu räkäsesti kun jotain 'hauskaa' tapahtuu.
Cia
on myös valehtelematta nostanut mun itseluottamusta, ihan pienillä
asioilla. Esim jos haluan megaforcen, ja meillä ei oo kun pullokuitti,
parikymmentä senttiä tilillä ja käteistä, niin se megishän ostetaan
sieltä kaupasta. Vaikka vähän hävettäiskin :D
Hyvä ystävä, on se joka kuuntelee. Tietää sun noloimmatkin asiat, tietää sun menneisyyden ja asiat joista ei puhuta muille.
Jonka kanssa voi pitää hauskaa, ja riekkua baarissa koko yön, tanssimassa peto on irti biisin tahdissa.
Jonka kanssa voit istua vaan hiljaa, tuijottaa puhelimen ruutua.
Eikä tuu vaivaantunut olo.
Jonka kanssa voit istua vaan hiljaa, tuijottaa puhelimen ruutua.
Eikä tuu vaivaantunut olo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti