Jaa

Mä jään yksin jos kerron kuinka pohjamudissa taas mennään. Itseinho on iso sana. Itkettää mut en jaksa itkee. En tiiä. Ei mitään järkee. Mut paskasti menee. En ees muista millon viimeks ois ollu näin kokonaisvaltasesti paha olla itteni kanssa. Tökin mun läskivatsaa just kynällä ja vihaan mun käsivarsia. Hyi helvetti. Ruma kun mikä, itseppä menin pilaamaan.

Well hello blade, my old friend

Jos se Jumala oliskin olemassa. Mä vihaan sitä. Vihaan. Haista vittu.

Mua pelottaa olla liikenteessä yksin. Mua pelottaa päivälläkin. Entä jos joku haluaa tappaa tai tehä jotain pahaa mulle ihan muuten vaan? Ei kukaan voi suojella siltä. Mua pelottaa niin paljon.  Mua pelottaa että mä jään hissiin jumiin, mua pelottaa käyttää ees sitä. Ja yhdessä paikassa se on pakollista. Mä tukehdun jos jään jumiin. Musta tuntuu et sydän meinaa pysähtyä jos oon täydessä hississä, ne numerot vaan valuu hitaasti ja tuntuu ettei se ovi aukea ikinä. Pelottaa niin paljon, että haluaisin kuolla. Tarviin neljä henkivartijaa, taakse eteen ja sivuille. Haluun vaan jonnekin turvaan. Alkaa ahdistaa tää pelko. Mun on päästävä jo sinne terapiaan, ei mun ystävät ymmärrä.  Tai, miten kukaan vois ymmärtää, jos ei itse pelkää. Tää on niin naurettavaa.

Note To Myself

Mitäpä jos tuuli yltyy tästä vielä hurjemmaksi eikä talon katto kestä, lentääkö se ilmaan?
Mitäpä jos sun selkä pettää uudenvuodenaattoyönä, viedäänkö sut sairaalaan ja pistetäänkö sänkyyn?
Mitäpä jos on rintasyöpä, mitäpä jos oot lapseton, saako vailla koulutusta adoptoida?
Mitäpä jos mä muutan Ruotsiin? Mitäpä jos mä sokeudun voitko silloin jättää mut vai oiskohan se julmaa?

Mitä? Mitä?
Mitäpä jos sä pelkäät turhaan?
Mitäpä jos sä pelkäät turhaan, turhaan, turhaan, turhaan, turhaan?
Mitäpä jos sä pelkäät turhaan?

Vähän viiniä lisää. Sä naurat sanot juuri niin.

Tänään taas vähän hankalampaa, olla tässä ja nähdä sut. Se tyttö sun tukkaa kampaa, se on nätti ja meikannut. Kun sä katsahdat minuun, mä lasken silmät kämmeniin. Ei mä en anele en kinuu, sä lähdit pois siis olkoon niin. Hän koskee sun niskaa ja hymyilee, mä en kestäisi olla, mitä mä teen. Sulla oli metalliketjussa heijastin ja mul oli sotkuinen tukka, ja maailma kuin siinä ei muita ois. Nyt mä oon väsynyt turta ja sekaisin, mä oon säälittävä rukka. Joka murheeseen uppoo eikä pääse pois. Mitä musta jää, kasa ikävää. Samantekevää.

Parempi ois aivokuolleena

Vois keskittyä nyt vaikka siihen, ettei näyttäis näin helvetin kuvottavalta läski porsaalta. Ei kai mulla muutakaan enää oo, kun itseni.