perjantai 18. joulukuuta 2015

Note To Myself

Mitäpä jos tuuli yltyy tästä vielä hurjemmaksi eikä talon katto kestä, lentääkö se ilmaan?
Mitäpä jos sun selkä pettää uudenvuodenaattoyönä, viedäänkö sut sairaalaan ja pistetäänkö sänkyyn?
Mitäpä jos on rintasyöpä, mitäpä jos oot lapseton, saako vailla koulutusta adoptoida?
Mitäpä jos mä muutan Ruotsiin? Mitäpä jos mä sokeudun voitko silloin jättää mut vai oiskohan se julmaa?

Mitä? Mitä?
Mitäpä jos sä pelkäät turhaan?
Mitäpä jos sä pelkäät turhaan, turhaan, turhaan, turhaan, turhaan?
Mitäpä jos sä pelkäät turhaan?

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Vähän viiniä lisää. Sä naurat sanot juuri niin.

Tänään taas vähän hankalampaa, olla tässä ja nähdä sut. Se tyttö sun tukkaa kampaa, se on nätti ja meikannut. Kun sä katsahdat minuun, mä lasken silmät kämmeniin. Ei mä en anele en kinuu, sä lähdit pois siis olkoon niin. Hän koskee sun niskaa ja hymyilee, mä en kestäisi olla, mitä mä teen. Sulla oli metalliketjussa heijastin ja mul oli sotkuinen tukka, ja maailma kuin siinä ei muita ois. Nyt mä oon väsynyt turta ja sekaisin, mä oon säälittävä rukka. Joka murheeseen uppoo eikä pääse pois. Mitä musta jää, kasa ikävää. Samantekevää.

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Parempi ois aivokuolleena

Vois keskittyä nyt vaikka siihen, ettei näyttäis näin helvetin kuvottavalta läski porsaalta. Ei kai mulla muutakaan enää oo, kun itseni.

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Kuollut kudos se peittää kaiken

'En mä osaa muuta olla
Vaikka yrittäisin kuinka, ei se onnistu pakolla
En mä pysty muuksi muuttuu
Vaikka tahtoisin niin paljon multa voimat puuttuu

Kai mun on elettävä tämän kanssa
Joka peilikuvasta katsoo mua takaisin, on sekaisin
Eksynyt, väsyny, mieti mun tekoja
Mussa on aivan liian paljon vikoja'

Helvetti miten vaikeeta taas pitää kaikki kasassa.
Mä vaan 'räjähtelen' taas kokoajan kaikille, ja kaikki vituttaa. Eikä mulla kai oo aikomustakaan tehdä asialle mitään, jos vituttaa ni vituttaa. Mä sit vaikka vihaan sitä ja tota ihmistä, ilman mitään syytä. En varmaan muuta mieltäni. 

Oon kai jotenkin palautumassa lapsen tasolle, ellen oo ollut jo kauan. Jos asiat ei mee niin kun mä tahdon, niin mä en sitten tee mitään. Jos joku sanoo jotain mitä en halua kuulla, niin mökötän. Jos jollain on kivempaa muun kun mun kanssa, luulen että se vihaa mua.
Logiikka. Tiedän olevani idiootti, mutta mä en vaan tiedä miten tää suunta muutetaan. Kuvittelen olevani mukava ihminen, mut oon kaukana siitä. Itsekäs kun mikä...