Tylsä. Hiljanen. Liian äänekäs. Liian lihava. Outo. Tyhmä. Naurettava. Hävettävä.
En tiedä. Ei mulla muuta, nää on päivittäisiä ajatuksia, aina, uusien ihmisten kanssa. Tuttujen kanssa. Joka helvetin päivä. Ja kyllä siitä aina muistutetaankin, tavalla tai toisella.
Ja kai sitäkin pitää pyytää anteeksi, että mä en osaa pitää mitään kivaa lifestyle blogia. Vaikka yrittäisin, ei siitä koskaan tulis mitään. Mikään päivä ei oo ikinä samanlainen, koska tunnen liikaa, ajattelen liikaa. Ja oon liian vähän.
Harmi, että ajatukset on pelkkää paskaa, vääryyttä, huonommuutta. Kokoajan.
Mutta sitä mä olen.
Olin eilen Cian luona, ja otettiin siinä ulkona parit kuvat kun oli niin nätti sää.
Mä oon tosiaankin huono olemaan kuvissa, jos hymyilen, se näyttää tosi luonnottomalta.
No, suurin osa mitä Cia räpsi oli enemmän tai vähemmän tilannekuvia, kun katoin niitä, mietin että tosiaanko mä muka näytän tolta aina kun mä hymyilen.
Johanna Kurkela-Kuolevainen
Inhottavaa olla näin negatiivinen, mutta tuntuu että elämä ei anna muuta ajateltavaa. Eikä mieli.
Inhottavaa olla näin negatiivinen, mutta tuntuu että elämä ei anna muuta ajateltavaa. Eikä mieli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti