Miten uskaltaa rakastaa, tai ylipäänsä elää, kun pelkää menettävänsä jonkun. Mä en halua tehdä väärin, sanoa väärin, en uskalla edes puhua kaikesta. Enkä mä tiedä, pelottaako mua nimenomaan se menettäminen, vaan se mihin mun ajatukset menee sitten. Ja itseinho. Mua pelottaa että menetän samalla itteni. Vaikka tää pelko onkin ehkä turha, se estää mua olemasta, tekemästä.
Mä saan just ja just pidettyä itteni pinnalla nyt. Mä en voi kattoa yhtään surullisia leffoja, ajatella mitään surullista. Hankalaa jutella kenenkään kanssa niiden menetyksistä, kun tuntuu et se vetää mut mukaansa. On ihan helvetin vaikeeta pysyä vahvana, jos tarttuisin mihinkään kunnolla, se veis mut mukanaan. Ja ahdistaa se, että yhdellä ihmisellä on valta tuhota mun koko elämä. Mä en haluais että sitä on kenelläkään...
Kukaan ei ymmärrä mua, oon loppujen lopuks niin yksin asioiden kanssa. Vaikka mulla onkin ihania ystäviä ympärillä...
Ei vaan saa ajatella liikaa. Niin mä oon tähänkin asti pärjännyt.
Veikkaisin että tohon toimii parhaiten se että oot ihan vaan sellanen ku oot : )
VastaaPoistaEt sä oo yksin, sä vaan luulet niin! Eikä sun tarvitse kuunnella muiden murheita kun et jaksa omiakaan, suojele ittees ja ajattele kerranki vaan omaa parastas ja toimi sen mukaan. Tui ♥
VastaaPoistaElämä on juuri siksi niin kamalaa, koska kuka vain voi kuolla koska vain. Sen syvästi käsittäminen on kamalaa. Mä oon tehnyt ihan niin, että yritän suojata itseä huonoilta uutisilta.
VastaaPoista