keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Kuollut kudos se peittää kaiken

'En mä osaa muuta olla
Vaikka yrittäisin kuinka, ei se onnistu pakolla
En mä pysty muuksi muuttuu
Vaikka tahtoisin niin paljon multa voimat puuttuu

Kai mun on elettävä tämän kanssa
Joka peilikuvasta katsoo mua takaisin, on sekaisin
Eksynyt, väsyny, mieti mun tekoja
Mussa on aivan liian paljon vikoja'

Helvetti miten vaikeeta taas pitää kaikki kasassa.
Mä vaan 'räjähtelen' taas kokoajan kaikille, ja kaikki vituttaa. Eikä mulla kai oo aikomustakaan tehdä asialle mitään, jos vituttaa ni vituttaa. Mä sit vaikka vihaan sitä ja tota ihmistä, ilman mitään syytä. En varmaan muuta mieltäni. 

Oon kai jotenkin palautumassa lapsen tasolle, ellen oo ollut jo kauan. Jos asiat ei mee niin kun mä tahdon, niin mä en sitten tee mitään. Jos joku sanoo jotain mitä en halua kuulla, niin mökötän. Jos jollain on kivempaa muun kun mun kanssa, luulen että se vihaa mua.
Logiikka. Tiedän olevani idiootti, mutta mä en vaan tiedä miten tää suunta muutetaan. Kuvittelen olevani mukava ihminen, mut oon kaukana siitä. Itsekäs kun mikä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti